Ajatuksia Englannista

Kävimme pari viikkoa sitten Lontoossa Music and Drama Education Expossa tutustumassa paikalliseen musiikinopetuskulttuuriin ja samalla julkaisimme Eepoksen virallisemmin myös Iso-Britannian musiikinopetusmarkkinoille. Tämä reissu oli opettavainen monellakin tavalla, mutta jotta ymmärtäisimme miksi, meidän pitää tutustua eroihin Suomen ja Iso-Britannian musiikinopetuksen välillä.

Musiikinopetuksen erot Suomessa ja Isossa-Britanniassa

Isossa-Britanniassa julkisesti tuettu musiikinopetus on järjestetty hyvin eri tavalla kuin suomalainen musiikin tai yleisemmin taiteen perusopetus, ja merkittävimmät erot löytyvät rakenteessa, rahoituksessa ja opetuksen saavutettavuudessa.

Siinä missä Suomessa olemme jo vuosikymmeniä sitten tottuneet ajatukseen, että jokaisessa kaupungissa on oma musiikkiopistonsa, Isossa-Britanniassa musiikinopetuksesta vastaa Music Servicet tai Music Hubit. 

Music Hubit ovat Non-profit -yhdistyksiä, joita hallinnoi kaupunkien tai asutuskeskittymien paikallishallinnot (City / Borough Council) tai Multi Academy Trustit. Näillä on omat johtonsa ja omat palkatut opettajansa, mutta nämä tekevät myös yhteistyötä yksityisten opettajien ja pienempien paikallisten firmojen ja muiden toimijoiden kanssa. 

Music Hubit tuovat musiikin instrumenttiopetuksen pääsääntöisesti asiakaskoulujensa tiloihin koulupäivien aikana ja se on yleensä pari- tai pienryhmäopetusta. Instrumenttiopetusta annetaan myös yksilöopetuksena, mutta se on merkittävästi kalliimpaa ja sen myötä harvinaisempaa. Music Hubit tarjoavat Suomen tavoin yhtyetoimintaa sekä MuHa-aineita, ja nämä suurempien ryhmien opinnot tapahtuvat koulupäivän jälkeen omissa keskuksissa tai keskitetysti tiettyjen koulujen tiloissa. 

Opetus myös jaksotetaan perusopetuksen mukaisesti kolmeen lukukauteen (Term), joten yhteys muuhun koulunkäyntiin on vahva. Merkittävä ero Suomeen on se, että opettajat opettavat useassa koulussa tai opetuspisteessä (jopa saman päivän aikana) ikään kuin matkustavina musiikkikonsultteina ja opetus on useimmiten pienryhmäopetusta ja 20-30min kerrallaan. Opettajan omassa opetusluokassa annetut 45 minuutin soittotunnit ovat hyvin harvinaisia.

WCET-opetus (Whole Class Ensemble Tuition) taas on Isossa-Britanniassa käytössä oleva opetuksen kokonaisuus, jossa yleensä melko rajatulla instrumenttivalikoimalla opetetaan koko luokkaa kerrallaan. Musiikkiharrastus tuodaan tällä tavoin saavutettavammaksi kaikille ilman ylimääräisiä kuluja perheille.

Rahoitus

Suurin ero ja samalla syy muihin eroihin on rahoitus. Music Hubit ovat sekä julkis- että tulorahoitteisia organisaatioita, mutta rahoituslähteiden painotukset ovat hyvin erilaiset verrattuna Suomeen. Lukukaudelle 2020-2021 Arts Council England (ACE), joka toimii suoraan DfE:n (Department for Education) alla, rahoitti englantilaista musiikinopetusta nykykurssilla noin 86,6 miljoonalla eurolla ja tämä rahoitus koskee laskentatavasta riippuen 800-900 000 oppilasta. Walesilla ja Skotlannilla on omat rahoitusmuotonsa. Vertailun vuoksi Suomessa opetustuntikohtaisesti järjestetyssä taiteen perusopetuksessa vuonna 2022 on arvioitu rahoitus ollut 156 miljoonaa euroa noin 120 000 oppilaalle (https://vos.oph.fi/rap/vos/v22/v08yk6l22.html). Musiikin osuus tästä on noin 141 miljoonaa euroa.

Vaikka tässä vertailussa tarkastellut vuodet vaihtelevat ja arviot ovat suuntaa antavia, perusajatus tulee varmasti ilmi. Suomessa musiikin opetusta tuetaan lähes kaksinkertaisella summalla Englantiin nähden vaikka oppilasmäärä on seitsemän-kahdeksan kertaa pienempi. Tämä luonnollisesti vaikuttaa opetuksen järjestäytymiseen, saavutettavuuteen sekä musiikkiharrastuksen hintaan. 

Mitä me sitten tällä reissulla opimme? Music Hubien lähtötilanne opetuksen järjestämiseen on siis hyvin erilainen. Music Hubien hallinnoilla on erilaiset päänvaivat kuin suomalaisilla kollegoillaan ja opettajien työ on monessa mielessä raskaampaa kuin Suomessa. Vaikka Suomen tilanne on monin tavoin parempi ja Isossa-Britanniassa ihan utopiaa, on Iso-Britannian tavassa lähestyä asiaa seikkoja joita olisi hyvä tavoitella myös Suomessa.

Data

Music Hubien julkinen rahoitus määräytyy Arts Counsil Englandille vuosittain raportoitavien avainlukujen mukaan ja määrärahoitus perustuu näihin raportteihin. Arvioitavia avainlukuja muun muassa ovat oppilas- ja opetustuntimäärät, erityisoppilaiden osuus ja opetuksen järjestäytyminen sekä tasa-arvoinen tavoittavuus. Toisin sanoen jokainen uusi oppilas lisää liikevaihtoa, mutta antaa perusteet myös suuremmalle vuosittaiselle rahoitukselle. Ja koska rahoitus perustuu dataan, pitää oppilas- ja opintotietojen olla luotettavaa.

Tarkalla ja luotettavalla datalla voidaan tehdä paljon muutakin. Music Hubit voivat oppilastiedon, opintotietojen, koulujen osoitteiden ja julkisen datan perusteella määrittää, missä Music Hubin toiminta on tehokasta ja mistä potentiaalisia musiikin oppijoita voisi löytyä lisää. Data kertoo myös, miten musiikinopetus vaikuttaa oppilaiden koulumenestykseen ja kuinka musiikkiharrastus voi ennaltaehkäistä sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutusta oppilaiden tulevaisuudelle.

Datalla saadaan myös selkoa alueellisen EDI-strategian (Equality, Diversity and Inclusion) tehokkuudesta, minkä myötä Music Hubit voivat suoraan vaikuttaa yleisesti ilmoilla olevaan mielikuvaan harrastuksen elitistisyydestä ja kalleudesta.

Suomessa Eepos-dataa vertaillaan melko vähän kansalliseen tai alueelliseen dataan tai käytetään oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen. Eepos-dataa muuhun julkiseen dataan vertailemalla voitaisiin helposti edistää tavoitettavuussuunnittelua, auttaa oppilashankinnan kanssa ja ymmärtää, minne oppilaitoksien tulisi markkinoida tarjontaansa. 

First Access vs Suomen malli

Tehokkain keino saada lapset mukaan Music Hubien toimintaan on aiemmin mainittu WCET-opetus. Tämä tarkoittaa sanan mukaisesti koko luokan yhteisiä yhtye- tai soitinopintoja ja tästä käytetään myös nimeä First Access. Koulut tilaavat Hubeilta First Access -paketteja (esim. 10 x ukulele-tunti), joita opetetaan vuosi kerrallaan. First Access toimii samalla innostavina ilmaiskokeiluina oppilaille ja yleensä First Access -oppilaista osa päätyy instrumenttiopintoihin. 

Samanlaista harrastusten tuomista koulupäivän yhteyteen on kokeiltu Suomessakin, mutta laajamittaista taiteen perusopetuksen oppilaitoksien ja koulujen yhteistyö ei vielä ole. Suomessa on vuonna 2021 käynnistynyt “Harrastamisen Suomen malli” -hanke, jonka tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä (https://okm.fi/suomen-malli). Hanke on loistava avaus, mutta asiasta pitäisi pitää huomattavasti enemmän ääntä. Odotan innolla hankkeen konkreettisia tuloksia.

Harrastuksen elitistisyys ja hinta

Taideharrastuksella on edelleen perusteeton elitistisyyden ja kalleuden leima myös Suomessa, vaikka vuosikustannukset eivät musiikissa, kuvataiteissa ja tanssissa pääsääntöisesti nouse urheiluharrastusten keskiarvoihin. Esimerkiksi Vantaan musiikkiopistossa yhden pääaineen opiskelu yksilöopetuksena (plus musiikin hahmotusaineet ja yhteismusisointi) maksaa 357€ per lukukausi (714€ vuodessa), kun taas jo esikouluikäisen jalkapalloharrastus maksaa oman poikani paikallisessa pallokerhossa yli 800€ vuodessa.

Vertailun vuoksi Sheffieldin Music Hubissa 40 minuutin pianotunnit omassa keskuksessa (+ yhtyetoiminta) maksaa £395 per jakso eli £1185 vuodessa. Nykykurssilla se tekee 1350,90€ vuodessa. 

Pidetään ääntä!

Taiteen perusopetus ja varsinkin musiikki on verrattain hyvin rahoitettua, mikä mahdollistaisi elitismimyytin purkamisen. Juuri missään muussa harrastuksessa ei lapsella ole mahdollisuutta saada yksilöopetusta korkeakoulutetulta opettajalta 30-45 minuuttia viikottain parilla kympillä viikossa. Se on todella pieni sijoitus lapsen luovuuden, yhteistyötaitojen sekä matemaattisen älykkyyden ja spatiaalisen ja temporaalisen hahmotuskyvyn kehittämiseen. 

Kaikista taideaineiden jo moneen kertaan todistetuista hyödyistä huolimatta taiteen perusopetuksen arvostus tuntuu olevan vahvasti laskussa ja kulttuuriin eri tavoin kohdistuvia leikkauksia on viime vuosina ehdoteltu milloin mistäkin suunnasta. Tällaisen paineen alla taiteen perusopetuksen oppilaitoksien tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni rahoituksestaan, koska nykyisen poliittisen paineen alla vastaavan muotoinen rahoitus ei ole itsestäänselvyys ainakaan pitkälle tulevaisuuteen. Taideharrastuksen hyödyt eivät ole harrastuksesta maksavien vanhempien silmillä siinä määrin kuin pitäisi. Se vaatii ajatusta, työtä ja resursseja, mutta hyödyttää lopulta meitä kaikkia.

Taiteen perusopetusta tarjoavien tahojen pitäisi olla julkisesti ylpeä siitä, mitä meillä on ja pitää itsestään kovempaa meteliä!